Ilmastonmuutoksen hillintää

Ilmastonmuutos on ihmiskunnan vaikein ongelma tällä vuosisadalla. Tällä sivulla on hieman sekalaisia ideoita ja näkemyksiä siitä, mitä Suomi voi ongelmalle tehdä.

Ydinvoima on luotettava ja päästötön energianlähde, joka jauhaa sähköä tasaisesti ympäri vuoden säästä riippumatta. Sitä tarvitsemme lisää. Jos sähköyhtiöt haluavat ryhtyä rakentamaan vielä uusia reaktoreita Olkiluoto 3:n ja Hanhikivi 1:n lisäksi – ja toivon että haluavat – niin eduskunnan tulee myöntää niille lupa.

Uusiutuvista tuuli- ja aurinkovoima ovat hyviä lisiä sähköntuotannossa, mutta niiden saatavuus vaihtelee niin paljon, että ne voivat muodostaa siitä vain pienehkön osan. Puuta tai muuta biomassaa ei riitä poltettavaksi suuressa määrin. Sille on arvokkaampaakin käyttöä, eikä metsien hakkuita pitäisi enää paljoa lisätä, jotta niiden hiilinielu ei heikkene.

Lämmityksessä tulee lisätä maalämmön ja lämpöpumppujen käyttöä. Rannikolla myös merivesi voi toimia lämpövarastona maaperän sijaan. Myös ydinvoiman käyttöä kaukolämmön lähteenä tulee tutkia, varsinkin sitten, jos ja kun markkinoille tulee pieniä modulaarisia ydinreaktoreita, joita voidaan sijoittaa kaupunkeihin toisin kuin nykyisiä suuria reaktoreita.

Suomi tuo varsinkin talvisin runsaasti sähköä naapurimaistaan. Venäjän ja Viron sähköntuotanto perustuu suurelta osin fossiilisiin polttoaineisiin ja tuottaa siis paljon hiilidioksidia. Tästä tuonnista on nopeasti pyrittävä eroon – iso ilmastoteko Suomelta olisi päinvastoin viedä puhdasta sähköä Viroon, jossa se korvaisi erittäin saastuttavan palavankiven käyttöä. Ruotsista ja Norjasta voimme jatkossakin tuoda hieman puhdasta vesivoimasähköä, jota läntisillä naapureillamme on runsaasti, ja joka sopii erinomaisesti säätövoimaksi kysynnän vaihdellessa.

Liikenteen muuttamiseen hiilineutraaliksi ei ole yleispätevää keinoa, vaan se on tehtävä monien muutosten ja uusien tekniikoiden yhteisvoimin.

Sähköautojen lisääntyminen on hyvä juttu, mutta ne eivät ainakaan nykyisellä kehitystasollaan sovellu läheskään kaikkiin liikkumistarpeisiin Suomessa. Lisäksi ne ovat aidosti hiilineutraaleja vasta, kun sähköntuotantommekin on.

Uusiutuvien polttonesteiden osuutta nykyisten polttomoottoriautojen käytössä on lisättävä. On myös suosittava esimerkiksi biokaasulla toimivien autojen yleistymistä.

Joukkoliikenteen kehittäminen ja tukeminen auttaa tiheästi asutuilla seuduilla. Erityisesti raideliikenteen kattavuutta ja sujuvuutta tulee parantaa. Myös pyöräilyä pitää edistää pyöräteitä ja -kaistoja rakentamalla, muistaen kuitenkin, että pyöräily ei sovi kaikille eikä kaikkiin liikkumistarpeisiin.

Lentoliikenne nauttii nyt epäreilusta veroedusta, kun sen käyttämä polttoaine on verotonta, autoilijoiden maksaessa raskasta veroa tankatessaan. Lentoliikenne on siis pantava verolle. Lentoliikenteen kansainvälisen luonteen vuoksi Suomen ei kuitenkaan ole viisasta tehdä tätä yksin, sillä se johtaisi Helsingin kautta tapahtuvan Euroopan ja Aasian välisen liikenteen siirtymiseen muille reiteille – hiilivuotoa, jossa Suomi häviäisi taloudellisesti, mutta ilmastokaan ei voittaisi. Lentoliikenteen verotusta on siis kehitettävä vähintään EU:n laajuisesti tai mieluummin maailmanlaajuisella sopimuksella.

Väestönkasvu on kaikkien ympäristöongelmien äiti: meitä on maapallolla jo liikaa.

Suomessa ja monissa muissa kehittyneissä teollisuusmaissa syntyvyys on painunut niin alhaiseksi, että väestönkasvu on jo pysähtynyt tai pysähtymässä. Näiden maiden osalta ongelma on siis ratkeamassa itsestään. Suomen väkiluvun tulee antaa kääntyä laskuun. Väestönkasvua ei pidä yrittää ylläpitää esimerkiksi maahanmuutolla. Talouden on sopeuduttava väestön vähenemiseen.

Syntyvyys on laskenut monissa kehittyvissä maissakin, mutta ei riittävän pieneksi. Afrikassa väestönkasvu jatkuu kiivaana. Syntyvyyden pienentäminen on otettava keskeiseksi tavoitteeksi kaikessa Suomen harjoittamassa kehitysyhteistyössä. Apua saavilta mailta on vaadittava sitoutumista tähän tavoitteeseen vastineeksi tuesta.