Entä jos EU olisi noutopöytä?

Ennen juhannuksen 2016 brexit-äänestystä May kannatti Britannian pysymistä Euroopan unionin jäsenenä. Mutta kun vastakkainen kanta voitti, hän ryhtyi päättäväisesti edistämään äänestäjien enemmistön tahtoa. Hän haluaa edelleen säilyttää hyvät yhteistyösuhteet unioniin, mutta ei tingi siitä, että Britannia ottaa takaisin itselleen päätäntävallan niissä asioissa, jotka eron puolesta äänestäneille olivat tärkeimpiä. Tämä vaikuttaa aivan siltä, kuin pääministeri näkisi itsensä kansan palvelijana!

Britannian ero herättää minussa ristiriitaisia tuntemuksia unioniin ainakin toistaiseksi jäävän Suomen kansalaisena. Toisaalta arvostan brittien valintaa ja toivon heille menestyksekästä itsenäisyyden lisäystä. Toivon myös, että EU:n eliitti ottaisi tapahtuneesta opikseen ja muuttaisi kurssia suuntaan, jonka suurempi osa eurooppalaisista voisi hyväksyä. Toisaalta Britannia on tähän asti usein edustanut unionissa järjen ääntä ja ollut liittovaltiokehityksen tärkein jarruttaja, joten minua harmittaa menettää heidät. Pelkään, että jos EU-eliitti ei suostu ottamaan opikseen, meno unionissa muuttuu entistäkin hullummaksi ja liittovaltiota aletaan rakentaa entistäkin kiihkeämmin.

Entä haluaisinko Suomen seuraavan Britannian esimerkkiä? En vielä. Mutta jos unioni jatkaa nykyisellä linjallaan, ei välttämättä ole enää kaukanakaan se päivä, kun alan pitää EU:sta eroamista Suomen etujen mukaisena ratkaisuna.

Nykymaailmassa monet asiat kemikaalien turvallisuustestauksesta sääsatelliitteihin kannattaa tehdä kansainvälisenä yhteistyönä. Samoin vapaakauppa on hyödyttänyt niin Suomea kuin muitakin EU-maita. Jos EU tyytyisi olemaan kauppaliitto ja Euroopan maiden yhteistyön väline, se olisi mielestäni hieno asia.

Ongelma on, että nykyinen EU-eliitti ei tyydy siihen. EU:sta ollaan tekemässä imperiumia, joka määräilee yhä enemmän ja useammilla aloilla jäsenmaidensa sisäisiä asioita. Alkuperäinen Euroopan yhteisö synnytettiin rauhanprojektiksi, mutta nykykomissaarien visiot aina vain laajenevasta supervallasta eivät minusta oikein kuulosta siltä. "yhteistyöksi" kutsuttua keskusjohtoisuutta lisätään jatkuvasti, vaikka yksi jos toinenkin jäsenmaa haraa vastaan.

Vastaan hangoittelijoille ja myös Britannialle EU-kellokkaat ovat useampaankin otteeseen todenneet, että EU ei ole mikään noutopöytä, josta voisi noukkia vain miellyttävät yhteistyön muodot. Ei ole ei, ja ehkäpä vika onkin juuri siinä.

Nykyään on muotia puhua palveluista ja kutsua ihmisiä asiakkaiksi kaikissa mahdollisissa yhteyksissä. Entä jos EU:kin oppisi näkemään itsensä valtioliiton tai liittovaltion sijasta itsenäisten kansojen palvelukeskuksena ja jäsenmaat asiakkainaan? Toisin sanoen EU tarjoaisi jäsenmailleen yhteistyöhön perustuvia ratkaisuja elämän eri aloilla, ja kukin jäsenmaa ostaisi juuri ne palvelut, jotka haluaisi. Tietyn palvelun ostaessaan jäsenmaan tulisi tietenkin myös sitoutua niihin ehtoihin ja velvollisuuksiin, joita juuri sen alan yhteistyön tehokas järjestäminen edellyttäisi.

Yhteistyö kehittyisi niillä aloilla, joilla jäsenmaat kokisivat sen hyödylliseksi. Jäsenmaat säilyttäisivät itsemääräämisoikeutensa ja omaleimaisuutensa niissä asioissa joissa haluaisivat. Unioniin muodostuisi varmasti erilaisia tiiviimpiä ytimiä ja vähemmän osallistuvia ulkojäseniä, mutta entä sitten? Sellaista se vapaus on.

Tällaisessa mallissa EU joutuisi jatkuvasti miettimään, miten se voisi parhaiten olla hyödyksi jäsenmailleen. Joissain asioissa se joutuisi ehkä jopa kilpailemaan muiden kansainvälisten järjestöjen kanssa siitä, kuka järjestää hyödyllisintä ja edullisinta yhteistyötä. Silloin eurooppalainen yhteistyö kehittyisi evolutiivisesti nykyisen keskusjohtoisuuden sijaan.

Eurooppalaisilla on paljon yhteisiä etuja, joita olisi tehokkainta edistää yhdessä. Siksi toivon että EU nöyrtyy, myöntää federalismimopon karanneen käsistä, ja peruuttaa nykyistä paljon löyhemmäksi yhteisöksi, joka keskittyisi vapaakauppaan ja tekniseen yhteistyöhön jättäen direktiivitehtailun. Maahanmuuton kaltaiset yhteiskunnan perustuksiin käyvät asiat pitäisi jättää kunkin jäsenmaan kansallisen itsemääräämisoikeuden piiriin. Yhteisvaluutan voisi myös purkaa sovussa ja hallitusti. Sellaiseen yhteisöön Britanniakin varmaan haluaisi aikanaan liittyä takaisin.