Suomen kieli – kansallisaarteemme

Yksikielinen maailma olisi ehkä tehokkaampi. Mutta se olisi myös tylsempi, ankeampi ja haavoittuvampi. Tehokkuus on hyvä väline mutta huono päämäärä. Sille ei saa alistaa sellaisia elämän perimmäisiä arvoja kuin kauneus, uteliaisuus, huolenpito, sivistys tai kielten moninaisuus.

Jotta maailman monet kielet säilyisivät aidosti erilaisina omintakeisen ajattelun alustoina, niitä on voitava käyttää – ja käytettävä – kaikissa ihmiselämän tilanteissa. Niillä on voitava helliä läheisiään, laulaa onnestaan ja itkeä surujaan. Niillä on myös voitava opiskella yliopistossa, valloittaa vuoria ja sukeltaa syvänteisiin, nimetä monumentteja ja instituutioita, rakentaa satelliitteja, käydä kauppaa ja solmia sopimuksia.

Meidän suomalaisten osuutemme maailman monikielisyyden hyväksi on oma suomen kielemme. Se on kaunis, sointuva, tarkka, runollinen ja ilmaisuvoimainen. Ennen kaikkea se on omintakeinen, maailman valtakielistä monella tapaa hienosti poikkeava kieli. Se on arvokas osa ihmiskunnan yhteistä kulttuurikirjoa.

Suomen kieltä voimme viljellä ja edelleen kehittää vain me, sen puhujat. Se on velvollisuutemme koko ihmiskuntaa kohtaan. Mutta kaikkein arvokkain suomen kieli on tietysti meille itsellemme. Se on kulttuuriperintömme kantaja, ajattelumme rakennustelineet ja tunteidemme herkin välittäjä.

Minä tahdon edistää suomen kielen käyttöä kaikilla yhteiskunnan tasoilla ja kaikissa toiminnoissa:

• Kouluissa äidinkielen ja kirjallisuuden tuntimäärää on lisättävä. Yläkouluissa ja lukioissa on tarjottava valinnaisia erikoiskursseja, joilla tutustutaan syvemmin suomen kielen ja suomalaisen kulttuuriperinnön saavutuksiin.
• Myös koulutuksen ylemmillä tasoilla opetuksen tulee olla pääasiassa suomenkielistä. Tämä ei estä sitä, että oppilaitokset voivat tarvittaessa käyttää myös vierailla kielillä opettavia ulkomaisia asiantuntijoita.
• Julkisten organisaatioiden on käytettävä viestinnässään hyvää suomen kieltä. Sekä tarpeen mukaan muita kieliä sen lisäksi.
• Julkisilla organisaatioilla, rakennuksilla, paikoilla ja muilla vastaavilla on oltava suomenkielinen nimi, jota ne käyttävät viestiessään suomeksi. Lisäksi niillä voi tarvittaessa olla muita nimiversioita.
• Suomalaisen kulttuurin tuotantoa ja levitystä on tuettava esimerkiksi turvaamalla kirjastoille riittävät määrärahat aineistojen hankintaan.
• Ihmisiä, jotka julkaisevat tai esiintyvät suomeksi ja käyttävät kieltämme esimerkillisesti, on palkittava rahallisesti ja kunnianosoituksin.
• Maahanmuuttajille on tarjottava riittävästi suomen kielen opetusta.

Tahdon myös tukea muiden kielten puhujia oman kielensä laaja-alaisessa käytössä:

• Perinteisten vähemmistökieltemme puhujille on järjestettävä omakielistä opetusta ja palveluita siinä laajuudessa kuin heidän määränsä perusteella on järkevää.
• Matkailijoille on tarjottava palveluja muillakin kielillä kuin englanniksi, kysynnän ja käytännön mahdollisuuksien mukaan.
• Koulujen pakkoruotsi on korvattava valinnaisella vieraalla kielellä (joka voi olla myös ruotsi), jotta kansakuntamme kielitaitovaranto monipuolistuu ja voimme pitää suoria yhteyksiä muihin kansoihin kierrättämättä kaikkea kommunikaatiota englannin kautta.

Suomen kieltä käytetään yhteiskunnan pääkielenä vain Suomessa. Sen suosiminen on maailman monimuotoisuuden suosimista. Laadukas ja kaikissa yhteyksissä toimiva suomi on meidän velvollisuutemme, oikeutemme ja etuoikeutemme.

Suomen kieli on suurin kansallisaarteemme. Viljelkäämme sitä ylpeinä sen kauneudesta ja omaleimaisuudesta. Viljelkäämme sitä kaikkialla: kotona ja kaupungilla, työssä, opinnoissa, politiikassa, mainonnassa, viihteessä, tieteissä ja taiteissa. Viljelkäämme sitä riemukkaasti, vapautuneesti, kaikissa tyylilajeissa.