Energiantuotanto Helsingissä ja ilmastonmuutos

Linjaukset kuulostavat hyviltä. Ilmastonmuutos on vakavin ihmiskunnan aiheuttama ympäristöuhka, ja kivihiili on yksi eniten hiilidioksidipäästöjä tuotettua energiamäärää kohti aiheuttavista polttoaineista. Kivihiilen käytöstä on siis ehdottomasti pyrittävä eroon, ja mitä nopeammin, sen parempi.

Valitettavasti parasta mainituissa linjauksissa onkin juuri se, miltä ne kuulostavat. Ne ovat populismia puhtaimmillaan: yksinkertaisia "ratkaisuja" monimutkaiseen ongelmaan. "Ratkaisuja", jotka parhaimmillaan eivät ratkaise mitään ja pahimmillaan pahentavat ongelmaa.

Tällaiset yksinkertaiset linjaukset eivät toimi, koska Suomi ei ole mikään eristynyt saari, vaan osa yhteispohjoismaisia sähkömarkkinoita, eurooppalaista päästökauppajärjestelmää ja globaalia maailmantaloutta. (Hassua, että minun täytyy muistuttaa tästä; yleensähän vihervasemmistolaiset syyttävät juuri meitä perussuomalaisia näiden tosiasioiden unohtamisesta. Ja silti he itse toistuvasti esittävät poliittisia ratkaisuja, jotka toimisivat vain, jos Suomi olisi sellainen kuin he kuvittelevat perussuomalaisten kuvittelevan sen olevan.)

Päästökauppa toimii niin, että siihen osallistuvien maiden päästöjen yhteenlaskettu määrä on kunakin vuonna etukäteen päätetty vakio, ja päästökiintiöt myydään eniten maksaville. Kuten Osmo Soininvaarakin blogissaan toteaa [1], tämä tarkoittaa sitä, että kun Hanasaari suljetaan, sen käyttämät päästökiintiöt vain vapautuvat tupruteltaviksi jossain muualla. Eli jokin toinen hiilivoimala Puolassa tai muualla saa jatkaa pitempään.

Ilmasto ei jaa moraalipisteitä. Siihen ei vaikuta, miten paljon juuri Suomessa päästetään kasvihuonekaasuja, tai syntyvätkö päästöt hiilen poltosta, jonkin muun aineen poltosta tai vaikkapa betonin valmistuksesta. Ainoa, millä on merkitystä ja mikä myös ratkaisee kaiken, on koko maailman yhteenlaskettu kasvihuonekaasujen päästöjen määrä.

Maailman yhteispäästöjen määrää voidaan vähentää päästökaupan puitteissa ainakin kolmella tavalla:

1. Ostetaan päästöoikeuksia markkinoilta ja mitätöidään ne käyttämättä niitä. Olemassa olevan, taloudellisesti kannattavan voimalaitoskapasiteetin sulkeminen ennen teknisen käyttöikänsä loppua maksaa ja siten heikentää kykyämme tehdä näin.

2. Vaikutetaan poliittisesti kansainväliseen päästökauppajärjestelmään niin, että tulevina vuosina jaettavien kiintiöiden määrä on pienempi. Tämä on periaatteessa hyvä keino, mutta siinäkin on ongelma, joka liittyy kohtaan 3.

3. Houkutellaan päästökaupan ulkopuolella olevia maita liittymään mukaan. Tämä on vapaan maailmankaupan oloissa tärkein ja ainoa pitkällä aikajänteellä kestävästi vaikuttava tapa. Ongelma on, että mitä vaikuttavammin keinoja 1 ja 2 on käytetty, sitä niukemmiksi ja kalliimmiksi päästöoikeudet käyvät. Silloin ulkopuoliset maat voivat laskea saavansa ulkopuolelle jäämisestä niin paljon taloudellista etua, että se painaa vaa'assa enemmän kuin kiihtyvän ilmastonmuutoksen haitat. Itsenäisiä valtioita on vaikea pakottaa päätöksiin, jotka ne näkevät etujensa vastaisiksi. Nämä kolme keinoa sotivat siis toisiaan vastaan.

Vapaan maailmankaupan oloissa on käytettävissä myös neljäs keino:

4. Houkutellaan paljon energiaa käyttävää teollisuutta siirtymään energiansa runsaspäästöisesti tuottavista maista sellaisiin maihin, jotka ovat päästökaupan piirissä ja joissa energia tuotetaan puhtaammin. Turhat populistisesti motivoidut äkkiliikkeet energiasektorilla nostavat energian hintaa ja siten vaikeuttavat tämän keinon käyttöä. Viime vuosikymmeninä teollisuuden muuttoliike on ollut päinvastaiseen suuntaan, osin toki aivan muista syistä, mutta on tyhmää vielä ehdoin tahdoin pahentaa tilannetta.*Täysin haitatonta energiantuotantotapaa ei ole, joten sen lisäksi, että energia tuotetaan mahdollisimman puhtaasti, sitä on pyrittävä säästämään. Tässä mielessä Hanasaaren sulkeminen ennen Keski-Euroopan hiilivoimaloita on erityisen typerää.

Valtaosa hiilivoimaloista on niin kutsuttuja lauhdevoimaloita, joissa tuotetaan hyötykäyttöön ainoastaan sähköä. Termodynamiikan lait asettavat ylärajan sille, kuinka suuri osa poltossa syntyvästä lämmöstä voidaan muuttaa sähköksi. Tämä hyötysuhde riippuu jonkin verran palamislämpötilasta ja teknisistä ratkaisuista, mutta käytännössä hiiltä polttavien lauhdevoimaloiden hyötysuhde on noin 40 %. Toisin sanoen: yli puolet Keski-Euroopassa poltetun kivihiilen energiasta menee lämpönä suoraan harakoille.

Helsingissä sen sijaan Hanasaaren ja Salmisaaren hiilivoimalat ovat niin kutsuttuja yhteistuotantolaitoksia, eli niissä tuotetaan sekä sähköä että kaukolämpöä. Tämän ansiosta niiden kokonaishyötysuhde on saatu yli 90 prosenttiin. Me saamme siis samasta hiilimäärästä, ja samojen kasvihuonekaasupäästöjen vastineeksi, kaksi kertaa niin suuren hyödyn kuin keskieurooppalaiset. Yhteistuotanto kannattaa nimenomaan Suomessa, koska meillä kaukolämpöä tarvitaan runsaasti lähes ympäri vuoden. On vastuutonta tuhlausta siirtää päästöt päästökaupan kautta tehtäviksi siellä, missä niistä saadaan puolta pienempi hyöty.

Hiilivoimaloiden sulkemista on perusteltu sillä, että näin tehdään tilaa uusiutuvalle energialle [2]. Perustelu on virheellinen. Päästöttömät energiantuotantomuodot (vesi, tuuli, ydin, aurinko) ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden rakentaminen on kallista, mutta valmis voimalaitos tuottaa sähköä hyvin halvalla. Fossiilisia polttoaineita käyttävien laitosten rakentaminen on sitä vastoin suhteellisen edullista, mutta käyttäminen kallista, koska polttoaine maksaa ja sitä kuluu paljon.

Tästä seuraa, että vapaassa markkinataloudessakin energia tuotetaan ensi sijassa päästöttömästi. Vasta kun kulutus ylittää päästöttömän tuotantokapasiteetin, aletaan polttaa fossiilisia. Päästöttömiä tuotantomuotoja voidaan edistää tukemalla niiden rakentamista julkisin varoin, jotta suuren alkuinvestoinnin kynnystä saadaan madallettua. Sen jälkeen ne syrjäyttävät fossiiliset ihan markkinaehtoisesti. Päästökaupan fossiilisille asettama lisäkustannus tukee kehitystä. Enemmät energiantuotannon poliittiset täsmäsörkkimiset vain aiheuttavat turhaa epävakautta ja ylimääräistä rahanmenoa.

Biopolttoaineet ovat poikkeus edellä sanomaani, koska niiden kulurakenne muistuttaa fossiilisia. Niiden käyttöä voi siis olla syytä tukea poliittisesti, jos niiden edistäminen todetaan viisaaksi. Esimerkiksi puun polton ilmastoviisaus riippuu kuitenkin siitä, mitä puulle tapahtuisi, jos se jätettäisiin polttamatta: lahoaisiko se metsässä, jolloin sen sisältämä hiili vapautuisi ilmakehään, ja se olisi kannattanut mieluummin polttaa; vai varastoituisiko se jonnekin niin, että sen sisältämä hiili pysyisi poissa ilmakehästä vuosisadan tai kauemmin, jolloin se kannattaisi jättää varastoitumaan? Nämä ovat toistaiseksi kiistanalaisia kysymyksiä.

Helsingissä harkitaan nyt biopolttoainetta käyttävän lämpölaitoksen rakentamista Hanasaaren korvaajaksi. Paitsi, että siirtyminen sähkön ja lämmön yhteistuotannosta erillistuotantoon on tuhlausta, tässä on ongelmana polttoaineen saatavuus. Kun puuhakkeen ja muiden metsäperäisten biopolttoaineiden käyttö lisääntyy muuallakin Suomessa, lähempänä tuotantomaita, riittääkö sitä Helsingin isoon tarpeeseen? On odotettavissa, että ainakin osa uuden voimalan polttoaineesta jouduttaisiin tuomaan ulkomailta. Jos jossain on maailmankolkka, jossa biopolttoainetta syntyy rutkasti yli oman tarpeen, tämä voi olla järkevää. Jos meille sen sijaan ruvetaan rahtaamaan öljyä polttavilla laivoilla alhaisen energiatiheyden biopolttoaineita maasta, joka tuottaa osan omasta energiastaan fossiilisilla, niin se olisi jo todellinen ilmastoidiotismin huipentuma.

Toivottavasti joku minua viisaampi ja perehtyneempi on miettinyt nämä asiat loppuun asti. Jos näillä toimilla todella vähennetään maailman kokonaispäästöjä, kuulisin mielelläni lisää siitä, miten edellä esittämäni ongelmat on ajateltu ratkaista. Muuten tästä jää sellainen vaikutelma, että on hutaistu hyvä tahto ja lämpimät tunteet edellä kivalta kuulostavia päätöksiä pöytään, ja ajatellaan seurauksia sitten myöhemmin. Tai jätetään ne muiden huoleksi. Kunhan itse näytetään tosi ihquilta ja edistyshenkisiltä.

[1] http://www.soininvaara.fi/2016/11/04/kivihiilen-ki...
[2] Silvia Modigin kommentti Ylen uutisessa: http://yle.fi/uutiset/3-8498185